Psykologisen kehityksen aiheita ja käsitteitä

Päätin aloittaa alusta eli kehityspsykologiasta ja Atkinson & Hilgard’s Introduction to Psychology-kirjasta. Kurssia varten täytyy siitä lukea kolme lukua: Psychological Development, Language and Thought ja Intelligence. Näistä ensimmäinen tuntui minusta vähiten kiinnostavalta, mutta päätin silti edetä järjestyksessä.

Luulin luvun lapsen psykologisesta kehityksestä olevan jotenkin tylsempi. Minulla ei ole omia lapsia enkä ole seurannut muidenkaan ihmistaimien kasvua kovin läheltä. Ei voi sanoa, että lapset kauheasti kiinnostaisivatkaan. Minulla on kuitenkin kaksi koiraa ja syvä mielenkiinto koiraan lajina sekä nykyiseen tutkimustyöhön, joka rikkoo perinteisiä käsityksiä koirasta. Yllättäen huomasin, että tarttumapintaa aiheeseen löytyy hyvinkin.

Nautin kappaleen lukemisesta. Englannin kieli ei tuota minulle vaikeuksia, pikemminkin aiheesta kirjoittaminen suomeksi. Useat käsitteet ovat tuttuja nimenomaan englanniksi. Netistä löytyy hätiin onneksi sanasto, vaikkakin useat kaipaamani käsitteet puuttuvat siitä.

Psychological Development -osiossa käsiteltiin seuraavia aiheita:

• Kehityksen kriittiset vaiheet ja herkkyyskaudet (critical and sensitive periods)
• Vastasyntyneen aistit (näkö, kuulo, tunto ja haju)
• Syntymättömän ja vastasyntyneen lapsen oppiminen ja muisti

• Teoriat lapsen kognitiivisesta kehityksestä:
  • Piaget’n vaiheteoria (stage theory)
  • (information-processing approaches)
  • (knowledge-acquisition approaches)
  • (sociocultural approaches)

• Lapsen kognitiivisen kehityksen tutkiminen
  • Esinepysyvyys (object permanence)
  • Konservaatio (conservation)
  • Mielen teoria (theory of mind)

• Jean Piaget’m kognitiivisen kehityksen vaiheet
  • Sensomotorinen kausi
  • Esioperationaalinen vaihe
  • Konkreettisten operaatioiden vaihe
  • Formaalisten operaatioiden vaihe

• Kohlbergin moraaliteoria
• Temperamentti

• Lapsen kiintymyssuhde vanhempaan
• Vanhemmuuden tyylejä
• Päivähoidon vaikutus lapseen

• Sukupuoli-identiteetti ja –rooli
  • Psykoanalyyttinen teoria
  • Sosiaalisen oppimisen teoria
  • Kognitiivisen kehittymisen teoria
  • Sukupuoliskeemateoria

• Teini-ikäisen kehitys
  • Seksuaalinen kehitys
  • Murrosiän psykologiset vaikutukset
  • Identiteetin kehittyminen (Erikson)
    • Identiteetin löytyminen (identity achievement)
    • (foreclosure)
    • (moratorium)
    • (identity diffusion)

Lukiessa en kirjoittanut muistiinpanoja, mutta kirjasin ylös muutamia mieleen juolahtaneita asioita. Koin sen paljon paremmaksi ratkaisuksi kuin mitä jos olisin lukiessa keskittynyt oppimaan ja muistamaan.

Mielenkiintoni herätti erityisesti esimerkit tavoista mitata pienen lapsen kognitiivista kehitystasoa, sillä ne ovat tuttuja koirien ja muiden eläinten älykkyystutkimuksista. Henkilökohtaisella tasolla resonoi ehkä eniten kohta ammatinvalinnan selkiytymisestä eheän identiteetin saavuttamisen yhteydessä. Ei voi sanoa, että identiteetin löytäminen tässä mielessä olisi ollut minulle mitään heinäntekoa. Jäin kaipaamaan jatkoa. En usko että kognitiivinen kehitys päättyy teini-ikään.

Varovainen alku

Enpä odottanut koskaan aloittavani tätä blogia.

Opiskeluni yksi ongelma on mielenkiinnon hajaantuminen erilaisiin kohteisiin. Innostun kyllä helposti ja olen tiedonjanoinen, mutta vajaan kahden kuukauden kuluttua kiinnostus siirtyy muualle. Jostakin luin että tämä on jokseenkin tyypillinen aika inspiraation kestolle, mikä sai minut kyseenalaistamaan kuvitelmani, että tällainen poukkoilu on ok tai peräti lahja. Monipuolisuus toki on. Lyhytjännitteisyys lienee lähinnä harjoittelun puutetta.

Toinen suurempi ongelma on vaatimusten kasvaminen. Olen jotenkin niin neuvoton vaihtoehtojen, tavoitteiden, odotusten ja aikapaineiden suossa, että yksinkertaisenkin tehtävän edessä hämmennyn: sähköiset opintoympäristöt tuntuvat sekavilta, en löydä, en saa otetta. En edes hahmota mitä minun tarvitsisi tietää tai mikä on se asia, jonka koen ylivoimaiseksi.

Samalla kun opiskelun infrastruktuuri tuntuu hämmentävältä, lisään kuin huomaamatta opintovaatimuksia. Jos luettavana ovat luvut 1-4 ja 12-13, ajattelen että on sama lukea koko kirja, sisältäväthän muutkin luvut tärkeää tietoa. Lähestyn opiskeltavaa aihetta laajalla rintamalla – ikäänkuin voisin hankkia käsiini kaiken koskaan kirjoitetun tiedon ja suodattaa siitä kristallisoituneen totuuden, joka takaa minulle parhaat arvosanat, kaikkien ihailun ja kohtelun eritysilahjakkuutena.

Siitä kun viimeksi yritin kasvattaa pitkäjännitteisyyttäni opintojen parissa, ei ole kovinkaan kauaa. Se oli viimevuonna. Lopulta päätin että kaikenmaailman opiskeluyritykset saavat jäädä. Kun Jyväskylän avoin yliopisto muistutti minua oikeudestani jatkaa jo maksettujen psykologian perusopintojen suorittamista, tunsin hetken syyllisyyttä ja hämmennystä. Voisinko jatkaa vaikken koskaan päässyt edes alkuun? Sitten poistin viestin. En enää erehtyisi suorittamaan mitään, koska sen seuraukset näkyvät elämäni näivettymisenä: alan jumittamaan, en saa mitään aikaan, syön liikaa, surffaan liikaa, elämä kuihtuu. En ole läsnä. Tein valinnan: en voi korjata elämäntapojani ja opiskella yhtä aikaa. Elämäntavat olivat tärkeämmät.

Minua harmittaa että opiskelu on minulle niin monimutkaista ja hankalaa. Olen kateellinen niille, jotka opiskelevat jo toista tutkintoa tai suorittavat – minun näkökulmastani tuosta vaan – jatko-opintoja. Itse en saa edes ensimmäistä tutkintoa suoritettua. Kun eilen sain uuden viestin Jyväskylästä, suhtauduin siihen toisin. Moni asia on muuttunut ja ehkä eniten se, ettei elämäntapamuutos ole enää alkuvaiheessa vaan ainoastaan vaiheessa. Ehkä siihen voisi jo varovasti yhdistää opiskelun opettelua? Uskallan yrittää, koska voin lopettaa, jos en ole siihen valmis. Ehkä aikuinen minussa osaa auttaa avutonta lasta luovimaan opiskelijan arjessa ja pitämään tavoitteet realistisina ja reiluina.

Ennen kuin ilmoitan mihinkään jatkavani opintoja, aloitan. Lukemalla. En kirjoita muistiinpanoja, en alleviivaa. En yritä muistaa. Luen vain niinkuin luen mistä tahansa minua kiinnostavasta aiheesta. Kehityspsykologiaa.